Kuukauden Bangkokissa oleskelun jälkeen oli taas aika pakata rinkat ja vaihtaa maisemaa. Seuraavana kohteena meillä oli Georgetown-niminen kaupunki Penangissa, Malesiassa – sekä mulle että Juhanalle täysin uusi tuttavuus.

Meidän ensisijainen syy matkustaa Georgetowniin oli tavata ystäviä, jotka saapuivat sinne lomalle Australiasta. Myönnettäköön, että me ei Juhanan kanssa tehty kovinkaan syvää tutkimusta tulevasta lomakohteesta etukäteen. Tai no, rehellisesti en tiennyt oikeastaan yhtään, millaiseen paikkaan olin lähdössä.

10 pisteen lomakohde

Georgetown yllätti meidät aivan totaalisesti. Positiivisesti. Heti ensimmäiseksi hämmästyin, miten kaunis se oli; vanhoja upeita taloja, hauskoja värejä, ihania yksityiskohtia, mielettömiä katutaideteoksia – joka paikassa jotain nähtävää ja kuvattavaa.

Ihmiset Georgetownissa olivat lähes poikkeuksetta ihan mielettömän mukavia – meidän hotellin respatytöt olivat todella avuliaita ja kultaisia, kaikissa ravintoloissa sai älyttömän hyvää palvelua, ja jotenkin ehkä kaikkein kuvaavinta oli se, että kun me kerran hypättiin väärässä kohdassa väärään bussiin, bussikuski heitti meidät ilmaiseksi oikealle pysäkille.

Kaikkialla oli saatavilla turistikarttoja ja tietoa nähtävyyksistä ja asioista, mitä Georgetownissa tai sen läheisyydessä voi tehdä. Jopa katutaideteoksista oli tehty oma kartta, jossa kerrottiin teosten sijainti ja muutamia perusasioita niistä. Helsinki, olisiko tässä ajattelemisen arvoinen idea?

Kokonaisuudessaan tuli sellainen fiilis, että Georgetown on ottanut turismin todella vakavasti – ja onnistunut älyttömän hienosti.

Katutaiteen kaupunki

Meillä oli viisi päivää aikaa nauttia Penangista ystäviemme seurassa. Me ei haluttu juosta nähtävyydeltä toiselle pää kolmantena jalkana, vaan ottaa iisisti ja tehdä juttuja, joista me kaikki tykätään. Kaikenlaiset temppelit me päätettiin unohtaa suosiolla – me oltiin niitä nähty jo ihan tarpeeksi tällä reissulla, eivätkä ne olleet kovin korkealla meidän ystävienkään toivelistalla.

Ensimmäisenä päivänä me vaan kierreltiin pitkin Georgetownin kauniita katuja, ihasteltiin vanhaa arkkitehtuuria (kuulostaa jotenkin tosi keski-ikäiseltä, mutta sitä kai tässä lähestytään) ja upeita katutaideteoksia – joita oli paljon. Kaikki ne olivat ihan mielettömän hienoja ja sopivat ympäristöönsä. Tällaista tyhjien seinätilojen käyttöä olisi kiva nähdä enemmän muuallakin.

Penangin kansallispuisto – täydellinen luontoretki

Kun kaupunki oli jotakuinkin koluttu, teki mieli luontoon ja vähän reippailemaan. Niinpä me otettiin toisen päivän aamuna bussi Penangin kansallispuistoon. Bussimatka kesti n. tunnin ja maksoi 4RM eli alle euron.

Puiston portilla meille ehdotettiin veneen vuokraamista: kävelisimme ensin reilun tunnin reitin Pantai Kerachutin rannalle, josta meidät poimittaisi veneellä toiselle rannalle ja sieltä lopulta takaisin lähtöpisteeseen. Olen aina ihan varma, että tällaisissa diileissä piilee jonkinlainen huijaus tai konnankoukku – erityisesti kun me ei oltu tutkittu mitään venehommia etukäteen. Päätettiin silti tarttua tarjoukseen.

Kävelyreitti alkoi helpolla päällystetyllä tienpätkällä, jonka varrella nähtiin heti apinoita ja uimasilla ollut varaani. Hetken päästä meidän valitsema reitti haarautui kuitenkin metsään, ja helppo kävelytie muuttui viidakkopoluksi.

Viidakko on kaunis ja rauhoittava. Siellä tulee kotoisa olo, kun on tottunut liikkumaan Suomessa paljon luonnossa. Mutta, toisin kuin Suomen metsissä, viidakossa on ihan helkkarin kuumaa ja kosteaa, ja olin tosi onnellinen, että muistettiin ottaa riittävästi vettä mukaan.

Tunnin viidakossa kävelyn jälkeen polku vaihtui sillaksi, jonka päässä meitä odotti aivan järjettömän kaunis valkoinen hiekkaranta – Pantai Kerachut. Meidän valtavaksi harmiksi rannalla oli uiminen kielletty – kyltin mukaan siellä oli myrkyllisiä meduusoja, ja vaikka mieli teki uimaan, ei meitä huvittanut testata, pitääkö varoitus paikkansa.

Hämmästyksekseni kävi ilmi, ettei venereissuun liittynyt mitään vilppiä, vaan meidät tosiaan haettiin aivan oikeaan aikaan Pantai Kerachutilta, vietiin läheiselle Monkey Beachille (kyllä, siellä oli apinoita, jotka varastelivat parhaan kykynsä mukaan kaikkea ruokaa muistuttavaa), jossa me syötiin lounas ja pulahdettiin uimaan (ei myrkyllisiä meduusoja, ihan tavallisia vaan) ja kun me oltiin valmiita, vei vene meidät takaisin puiston portille.

Ei mitään huijausta tai venkoilua missään kohdassa, vaikka oltiin aivan turistibisneksen ytimessä. Maailmani on mullistunut.

Pettymyksiä ja upeita näköaloja Penang Hillillä

Lauantaiaamuna me otettiin suunnaksi Penang Hill. Virhe.

Penang Hill – mäki, jonka korkein kohta on 833 metriä merenpinnan yläpuolella – on paitsi turistien, myös paikallisten suosima vapaa-ajanviettopaikka. Ja koskas muulloin paikallisilla olisi paremmin aikaa lähteä pikku mäkiretkelle, kuin viikonloppuisin. Asia, jonka olisi voinut helposti tajuta etukäteen, jos olisi yhtään ajatellut. Osuttiin siis kaikkein pahimpaan ruuhka-aikaan.

No, ei se mitään. Rahalla selviää.

Penang Hillille voi patikoida (saatiin tästä hieman ristiriitaista tietoa, mutta kestänee tunteja) tai ottaa kaapelijunan. Me otettiin juna, koska se on nähdäkseni aika iso osa koko mäen hupia (asiasta saattaa olla eri mieltä korkeanpaikankammosta kärsivä ystäväni, jota näkymät junasta eivät välttämättä niinkään ilahduttaneet). Ja koska ei haluttu käyttää koko aamua jonottamiseen, me ostettiin kalliimmat ”pikakaista”-liput, joilla käytännössä pääsee ohittamaan koko jonon.

Näkymät mäeltä alas kaupunkiin ovat aika mahtavat – kirkkaalla säällä. Aamulla meidän saapuessa mestoille oli tosi pilvistä ja saatiin melkoinen sadekuurokin niskaan. Onneksi pilvet tajusivat päivän edetessä siirtyä hittoon, ja päästiin nauttimaan koko komeudesta.

Kauheasti muuta tekemistä mäellä ei ole kuin maisemien katselu. Tai no, me tehtiin aika monen kilometrin kävelylenkki, kun nähtiin kyltti ”Monkey Cup Garden” ja sen kummemmin asiaa ajattelematta – vain tarttuen sanoihin ”monkey” ja ”garden” – suunnattiin reippain askelin katsomaan apinoita puistoon. Virhe.

Nyt viisastuneena voin kertoa, että Monkey Cup on kasvi. Ja Monkey Cup Garden on pieni puisto, jossa on noita kasveja. Ei apinoita.

Hienojen maisemien ja mahaa kutkuttavan juna-ajelun takia suosittelen Penang Hillillä käymään.

Georgetownin yöelämä

Kaikkea tuota nähtävyyksillä ja luonnossa kävelemistä meidän piti tietysti välillä kompensoida elämän pienillä pahuuksilla, eli oluella ja drinkeillä. Seuraa baarivinkkejä, joten kaikki Georgetowniin reissua suunnittelevat loppasuut kuulolle.

Yöelämä Georgetownissa on keskittynyt Love Lanelle ja Lebuh Chulianille.

Love Lanella on kadun kummallakin puolella vieri vieressä pieniä kuppiloita, joiden sisäänheittäjät kilpailevat ohi kävelevistä potentiaalisista asiakkaista (mutta eivät mitenkään agressiivisesti tai ärsyttävästi). Illan edetessä kadulla alkaa vallita melkoinen kakofonia, kun baarit kilpailevat, kenen musiikki kuuluu kaikkien muiden musiikin yli parhaiten.

Koska kolmekymppiset korvamme arvostivat sitä, että pystyimme keskustelemaan koko pöytäseurueen kanssa huutamatta, siirryimme yleensä alkuillan oluiden jälkeen Lebuh Chulianille. Siellä meillä oli kaksi suosikkia.

Ensimmäinen on melkein heti Love Lanen ja Chulianin risteyksessä (Love Lanelta katsoen tien toisella puolella oikealla) oleva Reggae Club. Rento meininki, kohtuullinen volyymitaso, edullista olutta ja baarin omistajalla on kaksi pientä koiraa, jotka tietysti voittivat bloggaajan sydämen heti. Katso kuva alla.

Toinen suosikkimme oli vähä pidemmällä Chulianilla, samalla puolella kuin Reggae Club. Sen nimi on Junk. Erittäin persoonallisesti sisustettu pieni paikka, joka saa erityismaininnan hyvästä margaritasta.

Meidän kolmas suosikkijuottola ei ollut varsinaisesti baari, vaan kauppa, jonka eteen on tuotu pöytiä ja tuoleja. Paikan lempinimi on The Elbow, virallisesti Antarabangsa Enterprise (21 Lorong Stewart ). Sieltä löytyy todella halvalla perus olutmerkkejä, mutta myös aika vaikuttavan valikoiman erikoisoluita ja siidereitä (tölkki Somersbytä 8,50RM). Ehdottomasti paikallisin tapa viettää iltaa.

Museoiden ihmemaa

Viiden mahtavan päivän jälkeen oli aika haikeasti hyvästellä ystävät, joiden loma jatkui kohti aurinkoisia rantoja. Me jäätiin Juhanan kanssa vielä Georgetowniin, ja ajateltiin, että jotain turistijuttuja voisi vielä harrastaa. Yksi paikka oli ensimmäisen päivän kaupunkikävelyltä jäänyt pyörimään mun mieleen, ja niinpä ehdotin Juhanalle: ”Mennään ruokamuseoon!”.

Penang on jossain kehityksensä vaiheessa todella hurahtanut museoihin. Sieltä löytyy muun muassa lelumuseo, kameramuseo, nallemuseo, museo jossa kaikki on ylösalaisin, 3D-trikkimuseo, kummitusmuseo…

Ja tietysti se ruokamuseo. Ideana on siis se, että museossa on esillä tekoruoka-annoksia – osa normaalissa mittakaavassa, osa ihan valtavia – joiden avulla esitellään malesialaista ruokakulttuuria. Ainakin omaan korvaan koko homma kuulosti aluksi aivan naurettavalta, mutta oikeasti museo oli ihan super hieno, hauska ja informatiivinen!

Ruokamuseosta innostuneena päätettiin vielä testata 3D-hohtomuseo (toim.huom. ei sama kuin 3D-trikkimuseo). Se olikin sitten ehkä vähän sellainen paikka, joka osuu enemmän aasialaiseen hupihermoon.

Koko homma perustuu siihen, että museossa vierailija asetellaan jonkinlaisen kuvan tai maalauksen eteen, tästä asetelmasta otetaan kuva ja kuvassa näkyy – enemmän tai vähemmän – jonkinlainen 3D-efekti. Osa asetelmista oli ihan hauskoja, ja saatiin muutama kiva kuva meistä, mutta kyllä suomalainen olisi tarvinnut yhden oluen, jotta pelleily kaiken maailman lavasteissa olisi sujunut rennommin!

Mitä maksoi:

Hotellit: 

The Campbell Times (ihan ok) 110RM/yö/kahden hengen huone

B Street Hotel (todella kiva, suosittelemme) 130RM/yö/kahden hengen huone

Vene kansallispuistossa 100RM/koko vene

Pääsymaksu kansallispuistoon 0RM!

Pikakaista-ohittelulippu Penang Hill -junaan 60RM/per naama/meno-paluu (normilippu 30RM)

Pääsymaksu Wonderfood-ruokamuseoon 25RM

Pääsymaksu 3D-hohtomuseoon 27RM

Halvin tölkki olutta baarissa 8RM (Reggae Clubilla, kun osti ämpärin x-olutta, eli viisi tölkkiä jotain merkkiä, mitä heillä sattui sinä päivänä olemaan halvalla tarjota)