Me muutetaan Bangkokiin

Että semmosta. Haluatteko kuulla, miten tähän päädyttiin?

Minäpä kerron.

Jos olet tätä blogia yhtään lukenut niin tiedät, että me oltiin viime kevät puolen vuoden reppureissulla Kaakkois-Aasiassa. Kesällä palattiin Suomeen, mutta sillä ajatuksella, että tänne ei pysyvästi jäädä, vaan seuraavaksi yritetään etsiä töitä ulkomailta.

Kesä Suomessa oli ihana, mutta syksyllä pimenevät illat ja sateet alkoivat ahdistaa. Unelma muutosta ulkomaille oli vielä saavuttamatta ja noh, tuntui oikeasti aika kaukaiselta. Juhanalla oli ollut muutama työhaastattelu, jotka saattaisivat jossain vaiheessa poikia jotain, mutta tuntui, että Suomesta oli päästävä pois välittömästi ja heti. Niinpä me ostettiin ylihintaiset lennot Lissaboniin.

Ja sitten me vietettiin ihana kuukausi siellä. Minä tein etänä projektia Suomeen ja Juhana opiskeli koodaamista. Aurinko paistoi ja viini oli halpaa.

Olin tosi onnellinen.

Paluu Suomeen oli rankka. Sairastuin reissun viimeisellä viikolla varsin pahasti, jonka seurauksena lento Suomeen ja Suomessa muutto väliaikaiseen kämppään oli melko tuskaa. Takaraivossa kuitenkin lohdutti se, että vähän ennen Suomeen paluuta olin hakenut työpaikkaa erittäin kiinnostavasta yrityksestä ja päässyt jo ensimmäiseen haastatteluunkin!

Seuraavat kuukaudet olivat vuoristorataa.

Rekrytointiprosessi eteni hitaasti: aina kun pääsin uuteen haastatteluun, olin onneni kukkuloilla ja sitten kun kului pitkiä aikoja ettei mitään kuulunut, olin maani myynyt. Me muutettiin talven aikana kolme kertaa, koska ei haluttu hankkia vakituista vuokra-asuntoa tähän tilanteeseen. Oli huolta perheessä. Stressi kaikesta alkoi tuntua omassa hyvinvoinnissa. Taustalla oli jatkuvasti ajatus siitä, että jos saan hakemani työpaikan, tulee se mullistamaan meidän elämän aika perinpohjaisesti.

Ja sitten sain sen työpaikan!

Ja se työpaikka vie meidät huomenna Bangkokiin. Yhteen meidän suosikkikaupunkiin.

Edessä on paljon haasteita ja sopeutumista, varmasti myös koti-ikävää. Mutta toivottavasti myös iloa, onnea ja onnistumisia. Jännittää aivan valtavasti, mutta olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Menee sitten syteen tai saveen.

Tästä lähtien tässä blogissa ei siis enää seurata reppureissuja, vaan arkea Bangkokissa!