Tavallinen viikko

Maanantai

Maanantait on persiistä. Herääminen oli älyttömän vaikeaa, koska nukuin ihan tosi huonosti. Oon viime aikoina ollut stressaantunut ja päässä pyörii aivan liikaa kaikkea. Asialle pitää tehdä jotain.

Koska vitkuttelin heräämisen kanssa, en ehtinyt pestä hiuksia – hyvä kun edes suihkuun kerkesin. Noh, eihän ne nyt oo ollut pesemättä kuin vasta pari päivää… Myös kämppä on likainen ja viikonloppuna pestyt vaatteet lojuu pitkin poikin, koska meillä ei vieläkään ole kuivaustelinettä. Onneksi siivooja tulee huomenna.

Matkalla töihin

Töissä alkaa taas olla vähän enemmän vipinää, moni työkaveri on jo palannut kesälomalta Suomesta tai muualta. Suurin osa asiakkaista taitaa silti olla vielä lomilla. Kännykän laturi vetää viimeisiään ja mietin, että pitäisi ostaa uusi ennen kuin se heittää lopullisesti henkensä.

Lounastauolla laiskottaa ja käyn hakemassa viereisestä 7-Eleven -kaupasta pastan ja pussillisen pilkottuja omenoita sekä iltapäiväksi muroja. Pasta oli yllättävän hyvää, 4/5.

Töiden jälkeen käydään Juhanan kanssa salilla ja sen jälkeen laitetaan Tescoon (iso supermarket) tilaus: vesikanistereita, muutama erilainen kasvimaito (yritetään kuumeisesti etsiä korvaajaa Oatlyn iKaffe-kauramaidolle), limejä, osterikastiketta ja chilejä. Iltapalaksi tilataan täytetyt patongit Le Lapin -nimisestä paikasta, josta me tilataan ruokaa ainakin kerran viikossa.

Tiistai

Huomattavasti paremmin nukuttu yö takana! Nousen silti vasta yhdeksältä, koska siivooja tulee illalla, enkä voi sen takia kuitenkaan tulla töistä kotiin ennen seitsemää.

Olen juuri meikkaamassa, kun Juhana ilmoittaa, että siivooja ei pääsekään tänään, vaan tulisi vasta huomenna. Voi perse. No ei voi mitään, mieluummin huomenna kuin ei ollenkaan, kämppä kaipaa kipeästi siivousta.

Päivällä sataa oikein kunnolla vettä. Tavallaan odotan talvea ja parempia ilmoja, toisaalta en halua, että aika menee eteenpäin, koska ennen pitkää meidän täytyy palata täältä Suomeen ja just nyt tuntuu siltä, että en halua lähteä täältä yhtään minnekkään.

Lounaaksi syön metroasemalta ostamani annoksen, jossa on graavilohta, perunasalaattia ja vihanneksia. Tykkään tosi paljon tuosta metroaseman ruokakiskasta – meillä päin ei ole mitenkään hirveästi paikkoja, joista saa tuoretta ja terveellistä ruokaa.

Juhana laittaa viestin, että Tescon tilaus tuli, ja jostain syystä saatiin 300 grammaa chilejä vaikka oltiin tilattu vain 100. Ei vissiin ihan heti lopu kesken.

Lähden puoli seitsemän aikaan töistä ja pääsen aika tasan puoliväliin, kun alkaa sataa ihan kaatamalla. Odottelen hetken suojassa, mutta jatkan sitten matkaa. Onneksi kassissa sattuu olemaan yksi muovipussi, johon laitan kännykän, kameran ja lompakon suojaan vedeltä. Päätän kulkea metrotunnelin läpi, jotten kastuisi niin pahasti. Metron sisäänkäynnillä edessä kulkeva nainen lämäyttää (vahingossa) läpimärän sateenvarjonsa mun päähäni.

Kaatosadetta suojassa ylikulkusillalla

Yöllä herään omaan rääkäisyyni. Näin painajaista, että makuuhuoneen ovella seisoi joku. Menee ainakin tunti, että rauhoitun ja uskallan taas nukahtaa.

Keskiviikko

Rasti seinään, me käytiin aamulla salilla! Lisäksi ehdin vihdoin pestä hiukset. Vähintäänkin sankarillinen olo kaikista näistä saavutuksista.

Töissä kollega ilmoittaa, että toimiston alakerrassa vaeltaa iso hämähäkki. No ei se mitään, eihän alakerrassa olekaan mitään muuta tärkeää kuin vessat, kukapa niitä tarvitsee..? Lounaaksi syön edellisen illan ruokatilauksesta ylijäänyttä ruokaa, joka on jotain makaronilaatikon ja lasagnen väliltä.

Iltapäivällä käyn hakemassa välipalaa toimiston vierestä pienestä kojusta. Siinä jonottaessani noin 13-vuotias koulutyttö alkaa juttelemaan hirmuisen kohteliaasti ja hyvällä englannilla. Hänen aloitusrepliikkinsä on erittäin sulava ”you are very beautiful” ja lopuksi hän vielä kiittää, kun sai harjoitella englannin puhumista. Harkitsen alan vaihtoa opettajaksi.

Töiden jälkeen käydään kiertelemässä ostoskeskuksessa (ostan vihdoin sen uuden laturin) ja sitten ruokakaupassa. Teen pastaa, joka onnistuu yllättävän huonosti.

Torstai

Lähden kerrankin ajoissa töihin, mutta vain koska on ihan pakko. Ollaan nimittäin illalla menossa syömään ja sen jälkeen JAMiin No Mic -runo/tarinankerrontailtaan, ja haluan päästä lähtemään töistä aikaisin. Työmatkalla ostan evääksi kilon rambutaneja (35thb eli alle euron).

Töissä on hiljaista. Juhana lähettää viestin, että hän epäonnistui katastrofaalisesti yrittäessään tehdä paistettua riisiä. En tiedä, miten se on mahdollista.

Rambutan – herkullinen, mutta saakutin työläs kuoria

Tasan kuudelta kipitän metroasemalle, jossa tapaan Juhanan. Otetaan ensin metro Silomiin ja siellä vaihdetaan ilmajunaan (skytrain), jolla mennään Surasakin asemalle. Sieltä kävellään libanonilaiseen ravintolaan, joka me löydettiin sattumalta reilu vuosi sitten. Silloin me oltiin reissaamassa ja tiukalla reppureissubudjetilla, ja käynnit tuolla libanonilaisessa olivat ihan mieletöntä luksusta, johon oli harvoin varaa.

Perillä meitä odottaa järkytys: paikka on kiinni!! Ikkunat pimeinä ja terassi tyhjä. Ei voi olla totta. Mutta huh ja helpotus, ikkunoiden edessä roikkuva mainos kertoo, että ravintola on vain muuttanut 200 metriä toiseen suuntaan.

Onnistuneen illallisen jälkeen lyllerretään pulleiden vatsojemme kanssa JAMiin. Paikalla on yllättävän paljon tuttuja, vaikka on torstai-ilta. Runo/tarinankerrontailta on erittäin viihdyttävä – erityisesti erä nuori mies on ihan huikea esiintyjä. Kahdeltatoista tilataan Grabi ja lähdetään kotiin nukkumaan.

Perjantai

Perjantai! Perrrrjantai! Perjantaiperjantai! Eikä mikä tahansa perjantai, vaan pitkän viikonlopun aloittava perjantai. Tiedossa ei silti ole villiä juhlimista – suurin toiveeni tälle päivälle on, että pääsisin ajoissa nukkumaan ja saisin nukuttua ainakin yhdeksän tunnin sikeät unet. Tällä viikolla on kasaantunut univelkaa ja se tuntuu.

Haen aamupalaksi Seiskasta juustoleivän, mehun ja jugurtin. Setti on sen verran tuhti, että en syö lounasta ollenkaan vaan tyydyn napostelemaan kuivattuja papuja.

Kuuden aikaan lähden kävelemään kotiin. Kadun varrella olevat pienet ravintolat ovat jo täynnä perjantai-iltaa viettäviä ihmisiä. Me ei kuitenkaan lähdetä ulos syömään, vaan tilataan pizzat.

Ratchada Rd. kauniissa iltavalaistuksessa

Ruoan jälkeen pulahdan vaahtokylpyyn ja kuuntelen podcasteja. Rentoutushetki tulee enemmän kuin tarpeeseen, enkä tunne oloani enää ihan ihmisraadoksi. Kylvyn jälkeen olen kuitenkin täysin valmis nukkumaan.

Lauantai

Pitkät hyvät yöunet takana! Olo tuntuu uudesti syntyneeltä. Juhana tekee aamupalaksi kahvia ja munakokkelia. Kahvitilanne vähän huolestuttaa: Pauligin Parisienne, jota tuotiin mukanamme Suomesta, alkaa olla loppumassa.

Vähän ennen yhtä lähdetään metrolla Sukhumvitille, jossa meillä on muutaman kaverin kanssa treffit korealaisessa bbq-buffassa. Ollaan tällä porukalla otettu tavaksi kokeilla erilaisia buffet-paikkoja noin kerran kuussa, tai aina kun aikataulut sopii yksiin. Tämän kertainen paikka on hyvä, mutta ei suosikkini. Kimchi on kyllä ihan loistavaa, parasta mitä olen syönyt.

Ruoan jälkeen maleksitaan hetki muutamassa korealaisessa kaupassa. Ensimmäisestä ostan paukkukarkkia ja omituisen pienen koottavan lelun, joka on ilmeisesti vessanpönttö, johon sekoitetaan jonkinlainen vaahto karkista ja vedestä. Kaikkea ne keksii.

B ja D lähtevät Sukhumvitilta kodin kautta avaamaan baariaan ja M lähtee heidän kanssaan samaa matkaa. Me jäädään vielä vähän kiertelemään ja sovitaan, että nähdään JAMissa muutaman tunnin kuluttua.

Graffitit vs. kiinalaiset paperilamput

Me otetaan Juhanan kanssa ilmajuna Chong Nonsin asemalle, ja kävellään jonkinlaisen kauppakeskuksen läpi. Sieltä löytyy sattumalta ihana pieni leipomopuoti, joka myy taivaallisia cup cakeja. Sitten jatketaan matkaa yhteen baariin, jonka ohi ollaan monesti menty ja ajateltu, että sitä pitäisi käydä kokeilemassa.

Baarissa on sopivasti happy hour. Otan tuopillisen Hoegaarden Rosea, joka on ihanan makeaa ja raikasta. Tarjoilija tuo pöytään myös kylmät pyyhkeet ja naposteltavaa – ei mikään ihan räkälä tämä paikka.

Juomien jälkeen kävellään JAMiin, jota B on juuri avaamassa. Hengaillaan ja jutellaan (muun muassa melko puistattavasta thaimaalaisesta ruoasta, joka on eräänlainen ”salaatti”, jossa on pieniä eläviä katkarapuja) ja kokoan sen korealaisesta kaupasta ostamani vessanpönttö-karkki -lelun. Myöhemmin juon siitä tequila-shotin.

Ilta on asiakasmäärän suhteen tosi hiljainen, mutta DJ soittaa hyvää musiikkia ja meillä on hauskaa pienellä porukalla. Joskus yön tunteina tilataan Grabi ja lähdetään kotiin.

Sunnuntai

Aamu alkaa venähtäneen illan takia vähän hitaasti. Juon aamukahvin ja nukahdan sen jälkeen hetkeksi uudestaan (tämä on mulle kyllä ihan normaalia vapaapäivinä, olen edellisessä elämässä uskoakseni ollut laiskiainen). Myöhemmin tilataan ruokaa ja aletaan valmistautua lähtemään ulos.

Illan ohjelmassa on siis peli-ilta JAMissa (ja kyllä, kolmas ilta tällä viikolla kun roikutaan siellä, ei me yleensä näin usein…). Lauantait ja sunnuntait ovat siitä mahtavia päiviä, että silloin on yleensä vähiten ruuhkaa, ja joka paikkaan voi mennä taksilla/Grabilla eli meidän ei tarvitse lähteä taivaltamaan metrolla ja ilmajunalla.

Tämänkertaisen peli-illan konsoleina ovat Wii U ja sitten Nintendo Switch. Pelataan Super Mario Brosia, Overcooked 2:sta (tätä mielestäni aivan liian vähän aikaa, ihan paras peli!), Mario Tennistä, Bomber Mania ja jotain, joka näyttää tetrikseltä. Iltapalaksi syödään falafelhampurilaiset, jotka ovat ihan valtavat.

Puolilta öin on aika lähteä kotiin. Onneksi huomenna on vielä vapaapäivä!

Kommentoi

Navigate