”Edelleen harmaata”, jouduin toteamaan perjantain säätilasta. Olisin toivonut sinisempää taivasta Valkoisen Temppelin retkeä varten, mutta minkäs teet. Me oltiin käytetty jo torstai päämäärättömään vaelteluun ympäri kaupunkia, eikä sillä tuntunut olevan meille enää juuri mitään tarjottavaa. Oli pakko päästä johonkin vähän pidemmälle.
Bussilla pääsee
Kököstä säästä huolimatta päätettiin siis lähteä katsastamaan Valkoinen Temppeli, joka oli meidän ainoa ”pakko nähdä” -kohde Chiang Raissa. Hypättiin bussiasemalta bussiin, joka jätti meidät ehkä about sadan metrin päähän temppelistä. Kaupungista löytyy joka kulmata joku pulju, joka tarjoaa erilaisia kierroksia nähtävyyksille, mutta ainakin tuonne oli tosi helppoa ja halpaa mennä ihan omin nokkineen. Takaisin päästiin kätevästi songthaewilla, eli katetulla lava-autolla.
Buddha-patsas ja pääkalloja
Täytyy sanoa, että olin tehnyt kotiläksyni aika huonosti (taas, Tintti!), ja odotin meneväni katsomaan vaan hienoa buddhalaistemppeliä. Oikeasti alue on paljon muuta. Se on jonkinlainen sekoitus pyhää, kaunista buddhalaisuutta ja kammottavaa, outoa surrealismia.
Valkoisen Temppelin edustalla on varsin erikoinen installaation, jossa satoja epätoivoisia käsiä ja irvokkaita kasvoja kurkottelee kuin kiirastulessa konsanaan. Temppelin sisällä on kuitenkin perinteinen buddha-patsas, jonka edessä paikalliset polvistuivat rukoilemaan. Ympäri aluetta löytyy mm. pääkalloja, joista tuli lähinnä mieleen hevibaarin sisustus.
Nähtävyydet vs arkipäivä
Kuten melkein aina, sai tästäkin nähtävyydestä nauttia parinsadan muun turistin kanssa. Se taitaa olla syy, miksi olen vähän nihkeä käymään niissä. Koen, että on aika vaikea nauttia mistään maisemasta/patsaasta/temppelistä, jos saa koko ajan varoa, ettei saa jonkun selfietikusta otsaan.
Tykkään enemmän arkipäiväisistä jutuista: kaupunkivilinän katselemisesta, paikallisiin ruokiin tutustumisesta ja luonnon ihmettelystä. Yleensäkin mulla on ns. nähtävyyksien suhteen aika oravan keskittymiskyky, kun taas kadulla kävellessä jään jumiin joka toisen ruokakojun ja kulkukoiran kohdalla.
Valkoinen Temppeli – arvosana seiska
Jos satut itsesi joskus Chiang Raista löytämään, suosittelen kyllä käymään Valkoisella Temppelillä. Se saa meiltä molemmilta arvosanaksi vahvan seiskan. Jos vielä suunnittelisi käyntinsä vähän vähemmän ruuhkaiseen aikaan, vaikka toooodella aikaiseen aamuun, voisi kokemus olla huimasti parempi. Alue näytti myös olevan kovaa vauhtia kasvamassa – ainakin useampi rakennusprojekti siellä oli kesken. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, kuinka psykedeelinen puisto siitä vielä kehittyykään.
Meidän seuraava retki kohdistuikin sitten sellaiseen nähtävyyteen, jonka suosittelen ihan rauhassa jättämään väliin – jollei sitten satu olemaan aivan hitokseen ylimääräistä aikaa kulutettavana.
Mitä maksoi:
Bussi temppelille 20 thb, songthaew temppeliltä takaisin bussiasemalla samoin 20 thb
Sisäänpääsy Valkoiseen Temppeliin 50 thb
