Satumainen Palácio da Pena Sintrassa

Kuten olen noin kymmenen kertaa tämän blogin historiassa todennut,  olen todella huono käymään nähtävyyksillä. Yksinkertaisesti siitä syystä, että siedän kauhean huonosti turistimassoja ja jonottamista. Ja silti aina säännöllisin väliajoin unohdan tämän faktan – ja löydän itseni kiroilemassa jonkun turistikohteen loputtomalta tuntuvassa lippujonossa. Näin pääsi käymään taas viime viikolla, kun me lähdettiin päiväretkelle Sintraan ja siellä sijaitsevaan linnaan Palácio da Pena.

Turisteja pullisteleva Sintra

Sintra on suosittu turistikohde, joka sijaitsee noin 40 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Se on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Kaupungin vetonauloja ovat mm. Palácio Nacional da Pena upeine puistoineen, sekä Castelo dos Mouros, eli Maurien linna.

Me lähdettiin kämpiltä kymmenen aikaan aamulla. Syötiin vain hyvin kevyt aamianen, koska ajateltiin, että ollaan puoleen päivään mennessä Sintrassa Palácio da Penaa ympäröivässä puistossa syömässä mukaan pakattuja eväitä.

Noh, arvatkaa vaan oltiinko?

Sintraan me saavuttiin kyllä jo joskus yhdentoista aikaan – ihan oltiin siis aikataulussa. Heti juna-aseman vieressä oli bussipysäkki, josta olisi voinut ottaa kyydin Penan linnalle, joka sijaitsee korkealla mäen päällä. Bussijono oli kuitenkin aivan jäätävä ja vessaankin piti päästä. Päätettiin kävellä keskustaan johonkin kahvilaan hyödyntämään saniteettitiloja, ja samalla odottamaan, että aamun turistivyöry vähän laantuisi.

Keskustassa käytiin kääntymässä muutaman ravintolan edessä, ja hinnat nähtyämme oltiin enemmän kuin tyytyväisiä, että tuli otettua omat eväät mukaan. Juuri ja juuri raaskittiin yhdet vedet/kokikset juoda.

Juomatauon jälkeen seurasi noin vartin verran epämääräistä palloilua, kun etsittiin lähintä bussipysäkkiä. Se oli tietysti siellä, missä oli myös parinkymmenen metrin jono. Puolisen tuntia jouduttiin odottamaan, että päästiin bussiin. Nälkä alkoi tässä vaiheessa kurnia vatsaa. Ärsytysasteikko 7/10.

Vähän lisää jonottamista

Vihdoin bussissa. Matka kapeaa ja kiemuraista mäkeä ylös kesti noin vartin. Muutamassa kohdassa tuntui, ettei bussin fysiikka yksinkertaisesti veny tiukkoihin kurveihin.

Kello oli melkein yksi, kun vihdoin päästiin bussista ulos. Ajattelin, että nyt minun ja eväiden välillä ei voinut olla enää kuin muutama hassu askel! Empanadas here I come.

Väärin.

Meidän yllätykseksi Palacio da Penan puistoon piti ostaa pääsylippu. No toki.  Ja arvatkaa olivatko lippujonot pitkiä vai ihan mielettömän pitkiä? Jep. Ärsytysasteikko 9/10.

Puiston lumoissa

Aika tarkalleen kello 13.30 päästiin vihdoin liput kourassa puiston portista sisään. Tässä kohtaa alkoi nälkä jo haitata näköä. Olin kuitenkin saanut tarpeekseni muista turisteista ja halusin itsepäisesti löytää mahdollisimman hiljaisen paikan eväshetkelle. Käveltiin varmaan 20 minuuttia, ennen kuin löytyi kaikkia osapuolia tyydyttävä paikka.

Vihdoin!

Paria empanadaa ja mantelicroissanttia myöhemmin maailma alkoi näyttäytyä taas paljon kauniimpana. Siis todella paljon kauniimpana! Kun vihdoin oli energiaa katsella ympärilleen, huomasi miten mielettömän upea puisto oli. Korkeita puita, kauniita kukkia, rauhallisia kapeita kujia, linnunlaulua. Tuli vähän sellainen fiilis, kuin olisi taas Aasiassa keskellä viidakkoa. Ärsytysasteikko 0/10.

Kiivettiin ensin aika hikinen lenkki yhdelle näköalapaikalle ja jatkettiin siitä kohti Penan linnaa.

Satulinna Palácio da Pena

Palácio da Pena yllätti heti positiivisesti. Me ei siis oltu ostettu pääsylippuja sinne (pelkästään puistoon), koska siinä vaiheessa kun päästiin lippuluukulle, kuultiin että linnaan olisi ihan kauhea jono. No, ensinnäkin siellä mitään jonoa ollut. Jonkun verran ihmisiä toki joo, mutta ei mitään tungosta tai ryysistä. Hyvin mahtui olemaan ja ihmettelemään. Toiseksi todettiin, että ne liput olisivat olleetkin aika turhat. Sisätiloihin ei päässyt ilman lippua, mutta kaikkialle muualle pääsi. Ja henkilökohtaisesti olinkin paljon kiinnostuneempi linnan ulkopuolesta ja muureilta aukeavista upeista näköaloista (videolta näkee hyvin, minne kaikkialle ilman lippua pääsi).

Linna itsessään oli todella kaunis ja hauska yhdistelmä Portugalilaisia kaakeliseiniä, itämaisia kupoleita ja mytologisia patsaita. Kuvattavia yksityiskohtia riitti joka nurkalla, enkä olisi oikein millään raskinut lähteä pois! Olisin mielellään katsellut linnan muureilta auringonlaskun, mutta pelättiin, että sen jälkeen kaikki lähtevät samaan aikaan takaisin alas kaupunkiin, ja joudutaan taas jonottamaan tolkuttoman pitkään bussia. Jo riitti jonottaminen.

Neljä vinkkiä Sintraan ja Palácio da Penaan

  1. Maanantai on kuuleman mukaan hiljaisin päivä – silloin mekin siellä oltiin. En halua tietää, millaisia ovat vaikka kesäviikonloput!
  2. Vältät juna-aseman kammottavat lippujonot, kun hankit etukäteen ladattavan lipun, jolla voi kulkea kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla. Näitä voi hankkia ainakin metroasemien automaateista.
  3. Ota omat eväät mukaan. Keskustan ravintolat ovat ryöstöturistihintaisia.
  4. Varaa aikaa myös Pena linnaa ympäröivän puiston kiertelyyn! Jos saavut samaan aikaan valtavan turistilauman kanssa, kiertele puistoa sillä aikaa kun muut ryysivät linnassa, ja mene sinne vasta myöhemmin.

Katso videolta, millaiselta Pena linna ja sitä ympäröivä puisto näyttivät!

Kommentoi

Navigate